Tuottaja

Tästä voit katsoa tuottamani lyhytelokuvan Cold Storage, joka on useana vuonna ollut levitetyin kotimainen lyhytelokuva.
Ohjaus: Thomas Freundlich ja Valtteri Raekallio

Työskentelen tuottajana elokuvan, esitystaiteiden ja tapahtumien aloilla. Työelämän kirjavat mallit ovat minulle tuttuja.

Yrittäjyys, apurahatyö, pätkätyö, osapäivätyö, työttömyys – kaikki itsensätyöllistäjän vaiheet ovat arjessani läsnä. Ammattiini liittyy yleensä myös esimiesasema ja työnantajan velvollisuudet, ja olen yleensä vastuussa sekä kustannusten kurista että rahoituksen hankkimisesta.

Vasemmistolainen yrittäjä ei ole mikään paradoksi, vaan nykypäivänä ihan tavanomainen tapa toteuttaa omaa työtä eri aloilla ja eri tavoilla. Näkemys yrittäjästä hyötymässä työntekijöidensä selkänahasta ei mahdu kaikkeen yrittäjyyden laajaan kirjoon. En kavahda markkinataloutta, kun se toimii laajalla arvopohjalla vahvan välittämisen ja hyvinvoinnin eduksi päämäärille, jotka sovitaan yhdessä. Mutta suuryritykset ja ahneet pikahyötyjät eivät tarvitse minua mihinkään, enkä aio tässä elämässä käyttää aikaa heidän ilokseen.

Helsingissä näen paljon mahdollisuuksia tukea pienempiäkin yrityksiä ja yrittäjiä. Kilpailutuksia voidaan pilkkoa pienemmiksi, pienemmille firmoille sopiviksi, ja niissä voidaan huomioida yritysten työntekijöilleen tarjoamia etuuksia. Tuntuu jo hieman vanhanaikaiselta luokitella ihmisiä joko palkansaajaksi tai yrittäjiksi, kun työelämän mallit monipuolistuvat ja niitä suorastaan toivotaan joustavimmiksi. Siinä missä yhteiskunnassa tuetaan vähänvaraisia palkansaajia, haluan, että myös yrittäjillä olisi tarpeeksi tukea hankalissa elämäntilanteissa nykyistä helpommin.

Tuottajana minulle tärkeintä on sisältö ja luottamukseni taiteilijoihin on väkevä. Kaupunkimme on täynnä upeita tekijöitä. Uskon kohtaamisiin – laajasti erilaisten alojen, taustojen ja osaajien sekä päämäärien yhdistelmiin, joista syntyy yllättäviä, innovatiivisia yhdistelmiä.

Taiteen ja kulttuurin aloilla Helsingin kaupunki voi tukea uusia yhteistyökokeiluja yritysten kanssa, tuoda esille taiteilijoita ja taideteoksia, lisätä suoria apurahoja ja joustavasti kehittää uusia.
Suora tuki taiteen tekijöille mahdollistaa sen työn, jota laadukas ja viimeistelty sisältö tarvitsee – tämän jälkeen me tuottajat pystymme huolehtimaan puitteista. Osaamme hyvinkin kekseliäästi järjestää esimerkiksi esityspaikkoja ja näkyvyyttä. Tapahtumajärjestämisen tuen lisääminen Helsingissä olisi helppoa ja edullisestikin voidaan luoda tilaa taiteelle ja kulttuurille eri puolilla kaupunkia.

Koronavuosi on runnonut alaani valtavasti. Kaikki kovasti ymmärtävät tuskaamme, mutta emme siltikään pääse samalle viivalle huvipuistojen, kauppakeskusten ja ravintoloiden kanssa. Taiteen ja kulttuurin osuus elämästä voidaan mitata myös rahalla, ja se on ihan huomattava osuus kansantuotteesta, mutta silti edes raha ei tunnu merkitsevän. Ikään kuin taiteen ja kulttuurin tekeminen olisi kakkosluokan työtä, jota tehdään jonkun ”oikean” työn ohessa, ja josta voidaan luopua noin vain. Pahoin pelkään, että korona-ajan tuhoja taiteen ja kulttuurin kentällä joudutaan paikkailemaan vielä pitkään ja hartaasti.

Kaupungin on aivan välttämättömän pakko auttaa taiteen ja kulttuurin tekijöitään rämpimään päivänvaloon tästä suosta, jossa monen toimeentulo on ollut kiellettyä. Onneksi olemassaolevia keinoja on lukuisia – puuttuu vain rahaa.
Helsinkiin sopisi oikein hyvin myös Aluetaiteilijoiden työpaikat, samalla lailla kuin nyt kaupungissa toimii muutama Stadiluotsi. Aluetaiteilija kehittäisi ja toteuttaisi matalalla kynnyksellä asukkaiden toivomia yhteisöllisiä, osallistavia taideteoksia, esityksiä, näyttelyitä tai työpajoja alueensa kouluissa, kirjastossa, vanhainkodeissa, puistoissa, baareissa ja yhdistyksissä, yhteistyössä kaupungin kulttuurituotannon kanssa.